Jos Ihmeiden Oppikurssi eli IOK on sinulle tuttu, niin minun nimeni varmaankin myös. IOK-piireissä minut tunnetaankin Ihmeiden Oppikurssin suomentajana. Olen myös
pitänyt IOK:sta lukuisia esitelmiä eri puolilla Suomea, kirjoitellut siitä henkisen alan lehtiin, pitänyt omaa
Kysymys/vastaus-palstaa ja vihdoin kirjoittanut siitä jopa pari
kirjaa. Olen opiskellut IOK:ta vuodesta 1993 sekä Yhdysvalloissa että Suomessa.

Minun tarinani on aika tavanomainen: olin koko ikäni etsinyt itselleni sopivaa henkistä tietä. Jolapsesta minua askarruttivat samat yleismaailmalliset kysymykset kuin niin monia muita: kuka minä olen, miksi minä olen täällä, onko Jumalaa. Ja jos Jumala on, miksi Hän sallii pahojen asioiden tapahtua hyville ihmisille? Mihin ihminen joutuu kuoltuaan? Jne.jne.

Kokeilin erilaisia uskontoja. Mikään niistä ei vastannut kaikkiin kysymyksiini. Jotkut olivat aika lähellä. Kunnes törmäsin Ihmeiden Oppikurssiin. Se kolahti heti. Sieltä sain viimein vastauksen kaikkiin minua askarruttaviin asioihin. Luin kirjaa lukemasta päästyäni. Sitä kesti vuoden verran. Olin tuohon aikaan Yhdysvalloissa, jossa Helen Schucman-niminen nainen 1970-luvulla oli alkanut kuulla päässään Ääntä, joka sanoi: ”Tämä on Ihmeiden Oppikurssi. Ota vastaan sanelua”.

Samastuin kovasti Heleniin. Hänellä oli ollut samat ongelmat kuin minulla, hänkin oli ikuinen etsijä ja epäilijä. Schucmanille Kurssi tuli suoraan Jeesukselta eräänlaisena saneluna, jota hän otti vastaan seitsemän vuoden ajan. Minulle IOK tuli vastaan erään ystävättären pöydältä. Tiesin heti, että minun tulee kääntää tämä kirja, vaikka en edes tiennyt mikä se oli. Katsoin kirjan nimeä vasta sitten. Nimikin oli minun mielestäni omituinen. Opetettiinko siinä tekemään ihmeitä? Ainakin nimi vihjasi siihen. Mutta eihän se ollut mahdollista! Eikä se lopulta ollutkaan mahdollista, ei ainakaan niin, että olisin itse ihmeitä tehnyt. Mutta sen oivaltamiseen meni monta vuotta sen seitsemän vuoden aikana ja jälkeen, kun minä sitä kirjaa käänsin suomeksi.
Minun matkani Ihmeiden Oppikurssin polulla on ollut pieniä ihmeitä täynnä. Ensin luulin niitä sattumuksiksi, kunnes luin IOK:sta, että sattumaa ei ole. Olen kertonut siitä yksityiskohtaisesti kahdessa kirjassani Ihmeiden Oppikurssia selkosuomeksi I ja II.

Kiinnostus Ihmeiden Oppikurssiin on Suomessa suomentamisen jälkeen kasvanut vuosi vuodelta, mutta niin ovat kysymyksetkin sen suhteen. Moni valittaa, että vaikka IOK:n kieli on jopa itkettävän kaunista, se joskus on vaikeaa käsitettäväksi.

Juuri tätä varten olen pitänyt IOK:sta selkosuomisia esitelmiä, kirjoittanut artikkeleita, vastannut lukijoitten kysymyksiin. Siitä on ollut minulle itselleni aivan yhtä paljon hyötyä kuin lukijoille. Se on pakottanut minut ottamaan selvää asioista.
Tervetuloa mukaan Ihmeiden Oppikurssin polulle!