Miksi ihmissuhteet tai se tärkein ihmissuhde menee pieleen? Tämä on ikuisuuskysymys, johon aivan jokainen jossakin vaiheessa elämää törmää. Voi sitä sydänsurun ja kyyneleitten määrää ja niitä loputtomia keskusteluja ystävättären kanssa siitä missä menin pieleen, mitä tein väärin, soittaakohan se edes enää koskaan. Niin hyvin kuin me sovimme yhteen! Niin hyvin kuin hän vastasi mielikuvaani täydellisestä ihmissuhteesta – sekä fyysisesti (varsinkin siitä) että psyykkisesti. Ja ammattikin oli hyvä, ja taloudellinen asema! Tuskin on naista tai miestä, jonka erityinen ihmissuhde ei olisi joskus loppunut jopa täydeksi yllätykseksi toiselle tai molemmille asianomaisille. Yleensä vain toiselle. Siinä sitä istuu ja ihmettelee puhtaan paitansa kanssa. Tulikin taas turhaan törsättyä uuteen mekkoon! Ei se rahanmenokaan mitään, mutta mitä minä aina teen väärin, miten kerta kerran jälkeen petyn, mikä minussa oikein on vikana?

Pitäisikö taas mennä jollekin ihmissuhdekurssille (monesko lienee), tai ehkä pelkkä mindfulness auttaisi?

Joka toisella tuntuu olevan sama ongelma – ainakin naisilla. On totta, että nykyhetken voima, jota
erilaisilla kursseilla opetetaan, sanoo, että vain nykyhetkellä on merkitystä. Senhän tiedämme, että menneisyyttä emme saa takaisin ja että huomista emme voi elää tänään. Ainoa aika, jolla on
merkitystä on juuri nyt. Ja että mennyttä (eli sitä erityistä ihmissuhdetta) on hyödytöntä murehtia, sillä se ei muta tee kuin lisää tuskaa.

Kun olin aivan pieni tyttö, kävin Ruotsissa pyhäkoulua ja sieltä sain lahjaksi pienen puisen taulun,
jossa kaunis sininen elämänlanka kiersi koukeroista tekstiä. Siinä sanottiin: ”Gårdagen är förbi. Morgondagen har du inte sett. Och i dag hjälper Herren.” (Eilispäivä on ohi. Huomista et ole
nähnyt. Ja tänään auttaa Herra). Siinä se oli tiivistettynä: nykyhetken voima ja rohkeus päästää irti menneisyydestä, sillä apu on lähellä.

Kurssissa Jeesus paljastaa tähän ihmissuhde ongelmaan vastauksen, joka ei taatusti miellytä montakaan sydänsurun kokenutta: ”On mahdotonta luopua menneisyydestä luopumatta erityisestä ihmissuhteesta. ” Mutta minähän en halua luopua! Kenties vielä olisi jokin keino, jolla sen saisi kuntoon!

Eikä Jeesus jätä meitä pelkästään tämän yhden kryptisen lauseen varaan itkemään menetystämme. Näin hän sanoo: ”Erityinen ihmissuhde on yritys esittää uudelleen menneisyyden näytelmä ja muuttaa sitä”. Huomaanko vihdoin, että tämä erityinen rakkaussuhde onkin ollut minulle keino, jonka avulla luulin saavani haavoittuneen itsetuntoni takaisin? Se on minun keinoni kostaa menneisyydelle. Eikö tunnukin suloiselta kävellä Espaa pitkin uuden ihmissuhteen käsipuolessa, kun vanha suhde (se rotta, joka petti minut ja jätti minut!) tulee vastaan? Ja vielä suloisempaa on, jos uuden suhteen hieno auto sattuu olemaan paikalla ja hän avaa oven ja minä sujahdan elegantisti nahkaiselle etupenkille ja hymyilen suloisesti sille uudelle. Mutta huomasiko se vanha edes minua, kun se tuntui olevan niin kiinnostunut siitä uudesta naisesta? Ja ehkä näytinkin Bridget Jonesilta kun vähemmän elegantisti löin pääni auton kattoon niin että hattukin putosi kadulle?

Muistatteko hyvät IOK:n lukijat ja opiskelijat, että IOK:n harjoituskirjassa yksi ihan ensimmäisistä

harjoituksista oli: ”Näen vain menneisyyden”? Sen mukaan me koko ajan elämme menneisyydessä ja annamme kokemuksemme siitä määrätä millainen tulevaisuutemme on. Jokainen valinta uudeksi rakkauspartneriksi tehdään kostoksi menneisyydelle. Juuri hänen on määrä sovittaa vääryys, joka sinulle on tapahtunut menneisyydessä. Kerta toisensa jälkeen teemme saman virheen, vaikka olemme Kurssista ainakin sata kertaa lukeneet, että pelastus ei tule ulkopuoleltasi, vaan Itseltäsi. Vasta silloin, kun olet selvittänyt välisi Jumalan kanssa Pyhän Hengen tai Jeesuksen välityksellä, valmis luopumaan menneisyydestä, joka ei tuottanut sinulle muuta kuin murhetta, ja valmis elämään pelkästään nykyhetkessä, olet valmis löytämään sen oikean ihmissuhteen. Sillä vaikka Jeesus sanoikin edellä, että menneisyydestä on mahdotonta luopua, jos ylläpitää erityisiä ihmissuhteita, niin ei hän suinkaan tarkoita, että sinun pitäisi luopua niistä kokonaan. Niistä pitää vain tehdä pyhiä ihmissuhteita. Sellaisia, jotka annetaan Pyhän Hengen käyttöön, sillä Hän tietää, miten sitä pitää käyttää. Sillä kaikkihan on valmistautumista yhteen tärkeään pyhään suhteeseen ja se on suhde sinun ja Jumalan välillä. Sitä sinä varsinaisesti etsit ja tavoittelet tässä unielämässäsi, vaikka et ehkä siihen (vielä) uskokaan. Sen mukana sinulle kaikki annetaan.