Pimeydestä valoon

En pode kaamosmasennusta. Silti monen kanssakulkijan tavoin inhoan
kaikkea mikä marraskuun ilmoihin kuuluu. Eikös sen kellonsiirtämisen pitänyt
lisätä illan valoisia tunteja? En ole huomannut sen niitä lisäävän, sillä
ainakin Hämeenlinnan korkeudella viideltä iltapäivällä on jo säkkipimeää. Kuitenkin
tiedän, että Australiassa valmistaudutaan kevääseen ja kesään. Siellä aurinko
paistaa. Niin kuin paistaa Floridassa ja vaikkapa Kanarian saarilla. Joten
tiedän, että valo on olemassa.

Pimeyttä ja ankeutta täällä Suomessa voi aina päästä pakoon mielessään. Konkreettisesti voi harrastaa kotoilua (uusi muotisana). Sytytetään kaikki sähkölamput palamaan sähkölaskusta huolimatta! Onnelliset takanomistajat sytyttävät koivuhalot roihuamaan. Haetaan komerosta jouluvalot ikkunaan tai
parvekkeelle – silloin voi jo sammuttaa muutaman yleisvalaistuksenkin, että sähköinen
joulutuike näkyy tunnelmallisemmin. Tai sytytetään paljon oikeita kynttilöitä, niiden mukana lempparini jasmiinintuoksuinen kynttilä, vedetään villasukat jalkaan, otetaan filtti hartioille ettei varmasti palele ja siirrytään tv-elokuvan avulla aurinkoisempaan maailmaan.

Ehkä ihan vähän itsensä huijaamista.

Takuuvarma keino itselleni on aukaista IOK-kirja jostakin kohtaa, mistä vaan. Se vie ajatukseni muualle kuin tähän pimeään harhamaailmaan, jonka tiedän vain uneksi. Unesta voi herätä ja se on lopullinen tarkoituskin.
Egon pimeydestä voi siirtyä Pyhän Hengen valkeuteen. ”Aina kun valkeus (Pyhän Hengen
ajattelumalli) astuu pimeyteen, pimeys katoaa.” --- Valkeus hävittää pimeyden (egon ajattelumallin)
sillä yksinkertaisella tavalla, että se näyttää sinulle, että sitä ei ole olemassa.” (Teksti s 35, 47 jne – vaikka kuinka monessa paikassa IOK:ta puhutaan pimeydestä ja valkeudesta) Ei siinä siis mitään jouluvaloja tarvita!
Mielessä kuitenkin kaikki tapahtuu. Mutta ei kukaan – Jeesus kaikkein vähiten –
kiellä niiden konkreettisten valojen sytyttämistäkään. Joten aurinkoista
marraskuuta kaikille!