Hei Anneli, alla olevan tekstin kirjoitin blogiini (pirkkopelkonen.fi) 20.1.2021 silloin, kun selvisi, että Biden oli voittanut vaalit. Sen alla on 4 vuotta sitten kirjoittamani teksti - silloin, kun Trumpista tuli presidentti. Joten ensin oikeastaan sinun kannattaisi lukea alimmainen teksti.

Historiallinen päivä

Tämän saman otsikon kirjoitin neljä vuotta sitten. Se käsitteli USA:n presidentinvaaleja ja sitä, että Trump oli voittanut ne. "No, olihan itseruoskintaa", sanoi eräs IOK-ystäväni kirjoituksestani. Tarkoitti varmaan sitä, miten olin Trumpia ennen vaaleja haukkunut pataluhaksi ja vielä paljon pahemmaksi ja ennustanut, ettei tästä hyvä seuraa. Mutta että omahyväisesti kuitenkin olin lopettanut siihen, että olipa Trump mitä tahansa minun mielestäni, niin Jumalan mielestä hän on Hänen Pyhä Poikansa, joka ei ole mitään tehnyt muuten kuin unessa, jonka kokee todelliseksi.

Nyt parin viikon päästä Trumpin neljä vuotta ovat ohi, vaikka hän onkin parhaansa - samalla myös pahimpansa - tehnyt, että olisi valittu uudelleen. Kauhistuneena ja suu auki olen monen muun tavoin katsellut televisiosta eilistä päivää 6.1.2021, jolloin maailman ensimmäinen demokratia, monessa mielessä unelmien maa, jossa kaikki on mahdollista, on häpäisty yhden miehen ansiosta.

Olen IOK-kokoontumisissamme avoimesti sanonut, että en pysty antamaan anteeksi Trumpille. Että hän on pilannut lopullisesti Amerikan minulle, niin paljon kuin olen Amerikkaa aina rakastanut. Tietysti tämä ei pidä paikkaansa. Ei edes hänen kannattajansa, joita on puoli Amerikkaa, voi pilata sitä minulta. Trump on selvästi sairas, eikä sairasta ihmistä pitäisi lyödä. Olen kyllä myös säälinyt häntä. Miten monta kertaa hänet onkaan vaalien jälkeen tuomittu esimerkiksi erilaisissa tuomioistuimissa. Eikö se olisi riittänyt, että hän hävisi vaalin Bidenia vastaan? Pitikö hänen hävitä yhä uudelleen ja uudelleen, aina eiliseen kauhistukseen Parlamenttitalossa? Miten näin sairasta miestä voisi enää lyödä?

Vaikka Kurssin mukaan maailmalta ei voi odottaa mitään hyvää, niin onko väärin toivoa, että siitä tulisi edes vain ihan tavallinen maailma - olkoon sitten vaikka tylsä. Tiedän, että maailmaa ei voi muuttaa, vain mieltänsä siitä. Sitä tässä pitää hyvin vakavasti alkaa tehdä. Sen mukana Trumpillekin voi antaa anteeksi, sillä oikeasti hän ei ole tehnyt mitään.

Historiallinen päivä (kirjoitettu 9.11.2016)

Sitä tämä päivä on minulle, sillä tämä päivä (pahaenteisesti 9.11. eli nine-one-one) on elämäni ensimmäisen blogin (ja kotisivujen!) ilmestymispäivä. En todellakaan ole mikään some-ihminen. Minulla ei koskaan ole ollut omaa blogia, ei facebook-sivuja, ei mitään. Joten olen täydellinen aloittelija, jolle toivottavasti olette armollisia, kun huomaatte kaikenlaisia töppäilyjä. Oikein emätöppäyksen ehdin jo tehdä tänään, kun aamulla jo kerran kirjoitin tämän mielestäni tärkeän sivun ja sitten se hävisi taivaan tuuliin tekniseen virheeseen. En ollut tajunnut, että minun pitää tehdä sille ihan oma nimetty sivunsa. Joten nyt alan taas alusta ja yritän muistaa mitä mielestäni erittäin osuvaa kirjoitin.

Historiallinen päivä tämä on paitsi minulle, myös koko maailmalle, sillä tänään Yhdysvallat on saanut uuden presidentin. Olin valinnasta enemmän kuin tyrmistynyt. Eikä voi edes sanoa tyrmistynyt, sillä olin kauhuissani ja peloissani. Ja raivoissani. Kieriskelin sängyssäni ja mulkoilin miestäni, joka ei oikeastaan ollut millänsäkään, tai ei ainakaan näyttänyt sitä. Minun mielenrauhani oli tipotiessään. Tähän saakka olin luullut, että olin hyvin suvaitsevainen ihminen. Hahhaa! Ketään elävistä ihmisistä en ole tuominnut, halveksinut, ivaillut yhtä paljon kuin tätä tulevaa presidenttiä. Ainakin yli vuoden olen haukkunut häntä julkisesti kaikille, jotka vain ovat jaksaneet kuunnella. Ja niitä ihmisiä on ollut monta! Olin täydellisesti unohtanut, että tämä uusi presidentti on myös Jumalan Poika. Ihan yhtä hyvä Jumalan Poika kuin minäkin! Jumalan mielestä täysin viaton ja syytön, suorastaan pyhä, sillä myös hän on osa Jumalaa, ymmärsipä sitä itse tai ei. Ei tämä uusi presidentti ole minun viholliseni. Hän on minun veljeni.

Minulle tämä päivä oli tehokas herätys siihen, miten suuri egoni on ja miten mielessäni valikoin ja luokittelen ihmisiä ympärilläni susiin ja lampaisiin. Hyviin ja pahoihin. Ja miten en ole muistanut anteeksiantoa lainkaan. Sillä Kurssin mukaan oikeaa anteeksiantoa ei voi olla muuten kuin siten, että annan anteeksi kaikille. Myös Hitlerille, myös Stalinille. Myös Yhdysvaltain kansalle, joka uuden presidentin valitsi ja presidentille itselleen.

Näin siitä sanotaan Kurssissa:

Mitään sellaista erityisyyden unta (siis mitä tässä maailmassa tapahtuu, olipa se millaista tahansa, hyvää tai pahaa) ei ole olemassakaan, jossa et kärsisi siitä, että olet tuominnut.

--- Valitse, haluatko nähdä veljesi kehon vai hänen pyhyytensä, sillä tulet näkemään sen, minkä valitset. Tulet kuitenkin valitsemaan uudelleen lukemattomia kertoja ja loputtoman pitkältä tuntuvan ajan ennen kuin valitset totuuden. (eli sen, että et ole Jumalassa erosta, vaan että olet kaikkien mielten kanssa yhtä Hänen kanssaan)---

Missä sinun pelastuksesi on, jos veljesi on pelkkä keho? Missä rauhasi on, ellei hänen pyhyydessään?---

Veljesi pyhyys on sinulle sakramentti ja siunaus. Hänen virheensä eivät voi jättää häntä vaille Jumalan siunausta, eivätkä sinuakaan, joka näet hänet totuudenmukaisesti.---

Hän on sinua itseäsi heijastava peili, jossa näet teille molemmille langettamasi tuomion ( huom - sinun langettamasi tuomion - ikään kuin sinulla olisi minkäänlaisia edellytyksiä tuomita!). Kristus sinussa (todellinen Itsesi, joka on Jumalan Poika)näkee hänen pyhyytensä. Erityisyytesi (eli egosi) katsoo hänen kehoaan eikä häntä näe.

Tulen luultavasti aina hakemaan Ihmeiden Oppikurssista kuhunkin käsittelemääni asiaan sopivia irtolauseita. Ne eivät mitenkään riitä, muuta kuin muistuttajina. Aina kun tekstissä on viittausten yhteydessä kolme viivanpätkää, se merkitsee sitä, että olen jättänyt varsinaisesta tekstistä pois joitakin sanoja tai lauseita. Tämänkertaiset viitteet ovat täydellisinä Tekstin sivuilla 581 ja 585.