Vietätkö joulusi komerossa? Joulun lähestymiseen sisältyy paljon hössötystä, paljon sellaista, mitä on mukamas pakko tehdä. Esimerkiksi koko talo pitää siivota, komerot mukaanlukien. Silmään sattui kuitenkin jostain lehdestä seuraava suuri viisaus, liekö tullut suuresti arvostamiltani Martoilta: komeron siivoaminen jouluksi on aiheellista ainoastaan, jos suunnittelee viettävänsä joulunsa siellä! Tätä naureskellessani huomasinkin siinä loistavan aasinsillan varsinaiseen asiaan.. Suljemme itsemme komeroihin Ihmeiden Oppikurssin läpikäyvänä teemana on ykseys. Olemme kaikki yhtä. Itse asiassa meitä on vain yksi. Yksi Jumalan Poika, josta kaikki olemme osa. IOK:n mukaan alkuperäisessä Jumala-erossa tapahtui juuri se, mikä on aiheuttanut koko meidän maanpäällisen onnettomuutemme: itsenäisyyden ja yksilöllisyyden tavoittelussamme suljimme itsemme jokainen omaan komeroomme. Komeromme nimi vain sattuu olemaan keho. Keho eristää meidät yhtä tehokkaasti toisistamme kuin jos olisimme komerossa. Meillä jokaisella on ympärillämme näkymättömät seinät, jotka sanovat: älä astu reviirilleni. Varo ylittämästä tätä näkymätöntä rajaa, joka on minun kehoni. Se on minun yksityisomaisuuttani. Meillä suomalaisilla tämä näkymätön suoja-alue on kuulemma puoli metriä. Kun joku vieras uskaltaa ylittää sen, tunnemme olomme epämiellyttäväksi. Jossain etelän mailla reviiri supistuu hyvin pieneksi. Siellä halaaminen ja kosketteleminen on luontevampaa ja yleistä. Mutta samalla lailla hekin ovat kehojensa vankeja, oman pienen komeronsa sisällä kuin mekin. Ulos komerosta! Miksi me oikein viihdymme näissä komeroissamme? Teemme sen siksi, että olemme unohtaneet, että oikea todellisuutemme on kehon sijasta henki. Sen vuoksi emme ymmärrä, mitä ykseys tarkoittaa. Emme enää muista millainen meidän alkuperäinen ihana olotilamme Jumalan yhteydessä oli. Meillä on kyllä siitä kalpea aavistus. Juuri sitä kannamme mukanamme ja juuri se saa meidät tuntemaan itsemme epätäydellisiksi vaikka kaikki olisi kuinka hyvin - vaikka talomme olisi jouluksi kuinka putsattu ja puunattu, ja vaikka antaisimme ja saisimme miten paljon joululahjoja. Ihmeiden Oppikurssin mukaan tämä aavistus on meissä oleva Pyhä Henki, Joka koko ajan hyvin hienovaraisesti muistuttaa meitä siitä, missä meidän todellinen kotimme on. Se ei ole vasta hankkimamme hieno rivitalo, eikä tämä tämä vajavainen keho, joka siellä asuu. Täällä unimaailmassamme tuntemamme yhteisöllisyys on ykseyden heijastus. Kiittäkäämme mediaa, että yhteisöllisyyden tavoittelusta on tullut uusi muotiaihe! Ykseydestä ne eivät vielä puhu, mutta yhteisöllisyys on hyvä alku. Mitä ykseys on? Ykseys on sen huomaamista, että olemme kaikki samanlaisia. Meillä on samanlaiset tarpeet ja samanlaiset tunteet. Kenenkään tarpeet eivät ole arvokkaampia tai oikeampia kuin jonkun muun. On hienoa, että joulu saa meissä esille tarpeen muistaa toisia ja tehdä toisille hyvää. Pelkillä joululahjoilla se ei tosin onnistu. Ihmeiden Oppikurssissa Jeesus kehottaa meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Ja vieläkin enemmän: käsittämään, että me olemme tuo toinen ihminen. Kun mennään syvemmälle IOK:n metafysiikkaan me opimmekin, että olemme itse omasta mielestämme käsin projisoineet tuon toisen ihmisen elämäämme. Hän on meidän tekeleemme. Miksi me siis kohtelemme kaltoin häntä, joka olemme me itse? Ajatelkaapa sitä! Mitä useammin sitä ajattelemme, sitä helpommaksi meille tulee kohdella jokaista ihmistä lempeästi, rakastaa lähimmäistä yhtä hellästi kuin itseämme. Näinhän Jeesus meitä opetti. Me emme vain vielä ole käsittäneet, että se on totta. Miksi emme uskalla ykseytyä? Luulisin, että se johtuu siitä, että tunnemme olomme turvattomiksi ja epävarmoiksi. Ajattelemme, että oma apu on paras apu, että tietenkään muut ihmiset eivät ajattele minun parastani. Sellaiset ajatukset ego on pannut päähämme. Ego haluaakin, että tunnemme näin ja vakuuttaa meille, että hyökkäys on paras puolustus. Vaikka periaatteessa uskoisimmekin kaiken ykseyteen, emme silti uskalla heittäytyä sen varaan. Meiltä puuttuu varmuus siitä, että Jumala on, ja että olemme jatkuvasti Hänen yhteydessään eikä meiltä henkinä mitään puutu.. IOK:n harjoituskirjan harjoitus 50 kuuluu: “Jumalan Rakkaus kannattelee minua.” Siinä sanotaan, että” tässä maailmassa olet pannut elämäsi kaiken muun paitsi Jumalan varaan: uskot rahaan, pillereihin, vaikutusvaltaisiin ihmisiin, lukemattomiin asioihin, joille itse annat maagisia voimia. Kaikilla näillä asioilla korvaat Jumalan Rakkauden.” (IOK:n harjoituskirja, s.83). Kaikki nämä asiat ovat arvottomia. Sillä loppuviimeksi (uusi muotisana!) kehosi tulee kuolemaan. Ja mitä kaikki tämä maallinen sinua kuolemasi jälkeen hyödyttää? Jospa tänä jouluna sen sijaan, että harmittelisimme paistamattomia piparkakkuja tai tekemätöntä joulusiivousta, istuisimme alas ja rauhoittuisimme. Ja mietiskelimme sitä, mikä on tärkeintä. “sisimmässäsi asuvaa Jumalan Rakkauttta, Joka on ikuinen ja muuttumaton eikä koskaan petä sinua. Sen kautta voit ratkaista kaikki näennäiset vaikeutesi ilman ponnistuksia ja täysin luottavaisella mielellä.” Mietiskele tätä ainakin aamulla ja illalla. Ehkä et siihen joulupaineiden keskellä usko, mutta tee se silti. Tulokset tulevat näyttämään, että se on totta. Rauhallista ja siunauksellista joulua kaikille lukijoilleni!